Kaikki kanat ovat keraamisia, mutta jokainen on oma luonteensa.
Yksi nojaa kallelleen kuin kuuntelisi myyrää.
Toinen tuijottaa tuuleen kuin muistaisi jotain, mitä sinä et.

Ne on tarkoitettu unohdettaviksi.
Siis oikeasti.
Ne menevät maahan, metsään, pihaan –
ja jäävät.
Vuodeksi? Viideksi? Kahdeksikymmeneksi?
Ehkä joku löytää. Ehkä ei.

Ehkä sinä jo katsoit yhtä etkä huomannut mitään.

Piilokanaprojekti on alkanut vuonna 2008. Tähän mennessä kanoja on piilotettu yli 150 kappaletta. Kaikissa kanoissa on signeeraus ja vuosiluku.

Marjatta syntyi ehkä mättäiden väliin, ehkä ei.
Hän kasvoi siihen pisteeseen, missä metsän hiljaisuus alkaa kuulostaa ideoilta...

Hän ei etsi kanalle paikkaa –
paikka etsii kanaa.

Marjatan teoksissa on elämäniloa, joka ei pyydä lupaa.
Ne ovat hiljaisia yllätyksiä, jotka istuvat sammalessa, kivien kyljessä tai pensasaidan selässä.
Luonnon ja ihmisen raja on… no, ehkä sitä ei koskaan ollutkaan.